Hetken aikaa oli pohdittava, että oliko Nobelin rauhanpalkinnon jakajat päättäneet tänä vuonna olevan niin huonoja ehdokkaita, että annetaanpa se sarkastisesti sotaa käyvän suurvallan johtajalle. Venäjällä oltiin syystäkin kriittisiä, ovathan hekin parhaansa mukaan pyrkineet lietsomaan sotaa. Rauhan palkinnon antaminen Yhdysvaltojen presidentti Obamalle romuttaa rauhanpalkinnon viimeisetkin rippeet. Onhan sitä ennenkin jaettu hyvin poliittisin perustein, mutta tämä on piste i:n päälle.
Toimikunta perusteli päätöstään Obaman toiveita herättävillä ajauksilla. Ilmeisesti haluttiin tehdä selkeää pesäeroa edelliseen presidenttiin Bushiin. Mutta kaikesta huolimatta juuri sotarintamalla Obama on jatkanut Bushin jalanjäljillä Yhdysvaltalaisjoukot ovat edelleen Irakissa ja itse asiassa ovat vain vahvistuneet Afganistanissa. Samalla Obama on myös hyväksynyt pommikampanjat Pakistanin puolelle. Iskuissa on kuollut satoja siviilejä. Afganistanissa taas sota on eskaloitunut yhä ongelmallisemmaksi, jonka myös suomalaiset joukot ovat saaneet kokea.
Kansainvälinen kampanjasivusto Avaaz on avannut adressin, jossa se vaatii Obamaa muuttamaan lupaukset toiminnaksi ja siirtymään rauhantielle. Adressiin on tavoitteena saada 250 000 nimeä. Vähintä mitä jokainen voi tehdä on allekirjoittaa vetoomuksen.
Nokian rooli Iranin sortokoneiston vakooojana on herättänyt ärtymystä eri puolilla maailmaa. Nokian välineistöllä jahdataan aktivisteja, joita on pidätetty, kidutettu ja tapettu.
Neda on elossa, koska hän elää meissä jokaisessa. Iranilaiset osoittavat mieltään eduskuntatalolla ke-pe klo 15-17. Tuetaan heitä sankoin joukoin. Poliisi tappaa kaikkialla, vastarintaa kaikkialle !
Mousavin tukijat ovat huomanneet, että Iranin protestiliike on tullut maan korkeimman johtajan Ajatollah Khameinin perjantaisen uhkauksen jälkeen siihen tilanteeseen, että kaikki protestit ovat maassa laittomia ja ne tullaan kaatamaan väkivaltaisesti. Kymmeniä ihmisiä on kuollut eilisissä protesteissa pelkästään pääkaupungissa Teheranissa. Väkivallan pelko ja maan ylimmän päättäjän mielipiteen uhmaaminen ovat pienentäneet mielenosoituksia. Satojentuhansien sijasta liikkeellä on tuhansia, parhaillaan kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kyseessä on edelleen hyvin suuri määrä yhä enemmän radikalisoituvia ihmisiä. On myös niin, että heitä tukevat miljoonat eri puolilla maata ja maan ulkopuolella. Silti näyttää siltä, että pelkkä mielenosoitusten jatkaminen päivästä toiseen kutistaa liikkeen ja saa sen aikaan mitä Iranin poliittinen eliitti ajaa – liikkeen halvaantumisen.
