Oikeistopopulismi on ollut eri puolilla Eurooppaa kovassa huudossa 1990-luvulta lähtien. Maahanmuuttajavastaisten voimien kannatuksen nousuun on monia syitä. Yksi keskeinen syy on se, että vasemmisto on pitkälti hyvinvointivaltioprojektin ulkoistamisen yhteydessä menettänyt uskottavuutensa. Itä-Euroopan stalinismin kaaduttua 1990-luvun alussa oikeistopuolueet nostivat kannatustaan kaikkialla Euroopassa. Vasemmistolla oli oma etsikkoaikansa. Mitään uutta se ei varsinaisesti keksinyt, mutta ihmisten viha oikeistopuolueiden leikkauspolitiikkaa vastaan nosti sen vaalivoittoihin 1990-luvun puolivälissä. Politiikka ei kuitenkaan muuttunut vaikka vasemmisto nousikin valtaan. Eri puolilla Eurooppaa vasemmistopuolueet ovat olleet jo yksin tai yhdessä oikeiston kanssa toteuttamassa politiikkaa, joka on heikentänyt tavallisten ihmisten elämää.
Kun samaan aikaan teollinen tuotantorakenne länsimaissa on muuttunut jo 1980-luvulta alkaen niin, että perinteinen raskasteollisuus on siirtynyt ensin Itä-Eurooppaan ja sitten muualle halvempien työvoimakulujen perässä ovat monet vanhat työyhteisöt hajonneet. Osittain tilalle on tullut uusia työpaikkoja, mutta ei kaikille. On seurannut työttömyyttä ja vieraantumista. Oikeistopopulisteilla on ollut helppoa lyödä kiilaa työläisten väliin väittämällä ongelmien johtuvan maahanmuutosta. Se heikentää eurooppalaista kulttuuria ja heidän mukaansa on väärin, että maahanmuuttajat kuluttavat kantaväestön kapeita resursseja, joilla pitäisi tukea ”omia” työttömiä. Äärioikeisto unohtaa mainita, että viimeiset 20 vuotta Euroopassa ja maailmalla ovat yritykset tahkonneet mielettömiä voittoja ja rahaa on jaettu kaikkialle muualle kuin tavallisille ihmisille. Samaan aikaan maat ovat alentaneet veroja, ja siksi valtion tulot kasvaneet vain maltillisesti, eikä niin sanottua puskurirahaa pahan päivän varalle ole syntynyt. Lisätään tähän toki vielä se, että työläisille on koko ajan sanottu, ettei nyt voi vaatia ”kohtuuttomia” palkankorotuksia koska se heikentäisi talouskasvua. On siis tulkittava, että työläisten ei pidä nousu tai laskukaudella vaatia palkankorotuksia. Sen sijaan työnantaja voi nousukaudella tehdä valtavia tuloksia ja olla taas laskukaudella vaatimassa valtiolta elvyytysrahaa.
Äärioikeiston uusi aalto puhuu kulttuurieroista. Kutsuisin heitä pitkälti kulttuurirasisteiksi. Tavallaan kyse on vanhan uudelleen lämmittämisestä. Rakennetaan myyttejä, jonka mukaan eurooppalainen kulttuuri eroaa merkittävästi islamilaisesta tai afrikkalaisesta kulttuurista. Heidän mielestä kulttuurien sotkeutuminen synnyttää vain konflikteja ja sekasotkua. Mutta mitä on suomalainen kulttuuri? 1800-luvulla nationalismin myötä alettiin ihailla kieltä ja syntyi ajatus omasta valtiosta jokaiselle kieliryhmälle. Venäjän keisarikunnan alaisessa Suomen suurruhtinaskunnassa ruotsinkieliset Snellman, Runeberg, Lönnrot ja muut alkoivat rakentaa myyttiä siitä mitä suomalaisuus on. Koottiin tarinoita ja vahvistettiin suomenkielen asemaa, jota ruotsinkielinen eliitti oli aiemmin vieroksunut. Puhuihan sitä lähinnä vain huonosti käyttäytyvät talonpojat. Vuosikymmen vuosikymmeneltä myyttiä vahvistettiin milloin milläkin. Puhuttiin suomalaisesta viinapäästä, ryssä- ja punikkivastaisuudesta aina sen mukaan miten se eliitille parhaiten sopi. Täytynee myös muistuttaa arvon kulttuurirasisteja, että useat suomalaiset kaupungit perustivat aikoinaan virolaiset, ruotsalaiset ja saksalaiset. Meidän perusruokanamme pitämänne peruna ym. ovat muualta peräisin. Ei ole mitään kotikutoista suomalaista kulttuuria joka olisi erillään muusta maailmasta. Me olemme olleet hyvin jo pitkään yhteisö jossa monet eri kulttuurit ovat kohdanneet. Onko se synnyttänyt ongelmia? Toki, aina kun useampi ihminen kohtaa on ilmeistä, että jossain vaiheessa tulee ristiriitoja. Hyvässä yhteisössä pystytään keskustelemaan ja ratkomaan ongelmia sekä rakentamaan sellaiset pelisäännöt, jotka sopisivat kaikille. Yhteisössä taas joka sortaa eri yhteisön jäseniä tai ryhmiä ei tällaiseen ole mahdollisuutta ja syntyy erilaisia konflikteja ja gettoutumista.
Suomessa äärioikeistolaisuus on pitkään ollut lähinnä muutamien pienten ryhmittymien toimintaa joilla ei ole ollut suurempaa merkitystä. On ikään kuin odotettu, koska muukalaisvastaisuudesta voisi tulla salonkikelpoista. Kuka olisi se ensimmäinen ns. normaalimpi poliitikko, joka hyökkäisi maahanmuuttajia vastaan. Jo viime eduskuntavaaleissa nähtiin perussuomalaisten listoilla useampi ehdokas, joka keskittyi lähes pelkästään maahanmuuttajavastaisuuteen. He saivat selkeästi enemmän ääniä kuin aiemmin. Merkittävä läpimurto nähtiin kuitenkin vasta viime syksyn kunnallisvaaleissa kun perussuomalaisten listoilta rynni useampaan eri valtuustoon äärioikeistolaisia ehdokkaita. Merkittävin näistä oli helsinkiläinen Jussi Halla-aho, joka sai monta tuhatta ääntä, ja nousi kerta heitolla valtakunnan julkisuuteen. Hänen keskeinen argumenttinsa on, että maahanmuutto luo ongelmia, ja siksi sitä pitäisi rajoittaa mahdollisimman paljon. Halla-aho ei pelkästään kritisoi maahanmuuttoa vaan kirjoittaa niin ikään hyvin mustavalkoisesti kulttuurien eroista.
Perussuomalaisen puolueen hurja kannatuksen nousu kunnallisvaalien jälkeen yli seitsemään prosenttiin ei johdu pelkästään muukalaisvastaisuudesta. Suuri osa kannatuksesta tulee myös puolueen puheenjohtajan Timo Soinin karisman perusteella. Vaikka hän esittääkin usein hyvin ristiriitaisia lausuntoja, jää kuulijalle usein kuva, että Soini oli poliittisissa keskusteluissa se, jolla oli joku vaihtoehto. Soinille maahanmuuttajavastaisten valtuutettujen äänekkyys ja kannatuksen nousu on haaste. Toisaalta Perussuomalaiset on ollut, ja sen edeltäjä SMP, aina hyvin kansallishenkinen. Eikä esimerkiksi sen kansanedustajat 1990-luvulla säästäneet sanojaan kritisoidessaan maahanmuuttajia. Kyse oli kuitenkin ehkä enemmän punaniskaisesta ennakkoluuloista kuin varsinaisesta kulttuurirasismista jolta esimerkiksi Suomen sisun ja Halla-ahon ajattelu pitkälti vaikuttaa. Nyt Soinin on mietittävä minkä linjan puolue ottaa. Eilen hän teki irtiottoa Halla-ahon blokkiin sanoutumalla irti rasismista eduskunnan istunnossa. Toki hän jätti varauksen kriittiselle maahanmuuttokeskustelulle. Olisi mielenkiintoista selvittää, että onko yksikään eurooppalainen oikeistopopulistinen puolue tai sen johtaja sanonut varsinaisesti olevan rasisti. Se kun ei ole hyvää pr:ää punaniska-porukan ulkopuolella, josta perussuomalaisetkin mielii äänestäjiä. Halla-aho kirjoittaa blokissaan, että nyt on käynnissä ajojahti heitä vastaan, ja siksi Perussuomalaiset halutaan hajottaa kahteen osaan. Vaatimattomana hän sanoo, että Sanoma konsernin ja Yleisradion päätehtävänä olevan tänä keväänä estää Jussi Hallo-ahon eurovaaliehdokkuus. Hän lupaa kertoa maaliskuun alussa lähteekö hän ehdokkaaksi.
Mikä on vasemmiston rooli maahanmuuttajakeskustelussa? Toki pitää nähdä, että suurin osa maahanmuuttajista on työväenluokkaa. Tärkeää olisi rakentaa yhteistyötä esimerkiksi ammattiliittotoiminnan kautta. Yhteisen taistelun kautta huomataan myös yhteiset edut.
Vasemmiston ongelma on osittain siinä, että se myös metsästää kannatusta laajalta ja siksi senkin sisällä esiintyy hyvin maahanmuuttajakriittisiä lausuntoja, kuten huomattiin esimerkiksi ulkomaalaislaki-keskustelun aikana eduskunnassa. Entinen sisäministeri Kari Rajamäki (SDP) pelotteli maahanmuuttaja-aallolla. Samaan aikaan saman puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilainen kehotti Ilta-Sanomissa Soinia irtisanoutumaan rasistisesta politiikasta. Ristiriitaista?
Vasemmistolla on myös yleisesti ongelmia suhteessa islamiin. Sen sijaan, että se pyrkisi etsimään tietä dialogiin se usein liberalismin nimissä vastustaa esimerkiksi naisten oikeutta pukeutua huiviin. Sen sijaan, että eristetään muslimiyhteisöä Suomessa, olisi vasemmiston pyrittävä voittamaan heitä puolelleen. Tähän olisi ollut mahdollisuus esimerkiksi aktiivisella Israelin vastaisella politiikalla kun se hyökkäsi Gazaan, mutta vasemmisto oli hyvin passiivinen.
Tutkimusten mukaan maahanmuuttajavastaisuus tai ainakin kriittisyys on kasvussa. Vasemmistolle ja kansalaisjärjestökentälle tämä luo haasteen. Miten voittaa kaupungit ja lähiöt antirasistisen politiikan taakse? On selvää, että mikään puolue ei voi kaapata antirasismia itselleen. Vaikka toki olisi hienoa, että vasemmistolaiset puolueet olisivat antirasistisia myös toiminnan tasolla, eivätkä pelkästään julistuksissa ja pääkirjoituksissa. Ilmapiirin muuttamisessa tarvittaisiin laaja rasisminvastaista kampanjaa. Britanniassa esimerkiksi ”Love music – Hate racism” -kiertue on kiertänyt eri kaupunginosissa kokoamassa nuoria rasisminvastaisen politiikan taakse. Mukana on ollut maan ykkösrivin artisteja vetämässä väkeä keikoille. Monien lähiöiden kadut on liisteröity täyteen rasisminvastaisia tarroja ja julisteita.
Vastakampanjointi luo parhaillaan myös toivon ilmapiiriä. Jos kukaan ei nouse rasisteja vastaan, niin silloin heidän voidaan tulkita nauttivan paljon suurempaa kannatusta kuin heillä oikeasti on. Samalla se on myös viesti maahanmuuttajille, että enemmistö ei ole heitä vastaan.
Pelkkä vastakampanjointi ei kuitenkaan riitä. Jos rasismi syntyy politiikasta, joka rakentuu epäoikeudenmukaisuudelle, pitää myös politiikkaa muuttaa. Se on paljon pidempi projekti. Siihen tarvitaan vasemmistolta visiota ja uskallusta haastaa nykyinen poliittinen hegemonia, joka asettaa yritykset ja niiden menestyksen tavallisen ihmisen edelle.
Vaikka viimepäivinä on sekä monien yksilöiden että sanomalehtien kautta kehuttu Soinia irtiotosta rasismista, niin tosiasiassa kyseessä rajanvedon sijaan rajaviivan siirtäminen. Ts. Soini pyrkii määrittelemään puolueensa rasistisen sisällön neutraalisiksi, semantiikan avulla luodaan uutta “todellisuutta”. Todellisuushan ei ole objektiivinen vaan pikemmin ihmisten vuorovaikutuksessa ja diskurssissa luotava jatkuvassa liikkeessä oleva merkitysten kokoelma.
Natsitkaan eivät olleet rasisteja, eihän.
Tämän rajanvedon tai rajaviivan siirrön jälkeen puolue voi taas radikalisoitua pidemmälle, puolueen kannattajat ja jäsenet voivat esittää entistä provosoivimpia väitteitä jne.
Se, että onnistuuko tämä Soinin “irtiotto” riippuu täysin siitä miten yhteiskunta ja media vastaa tähän, hyväksytäänkö tämä mukisematta vai syntyykö vastustusta.
Turha persuja on leimata rasisteiksi sinänsä. Halla-Ahon erottaa mm. Tony Halmeesta se, että hänellä on ainaisen “uppoavan lännen” (kulttuurirasismia?) valitusvirtensä lisäksi myös aivan oikeita, tärkeitä pointteja. Asioita ja ihmisoikeuskysymyksiä, ongelmia jotka olisi helppoa ratkaista jos niiden olemassaolosta edes saisi puhua ääneen.
Jos yleensä julkkiksia (aikoinaan Halmettakin) nuoleskelevat TV-kanavat ja sanomalehdet katsovat asiakseen mustamaalata jotakuta läpinäkyvästi viikkotolkulla, tämä henkilö ei ole vain “joku”.
Ja suomalaiset tiedotusvälineet eivät vielä ole läheskään niin tehokkaita manipuloinnissa kuin amerikkalaiset. Onneksi kansaa voi tyhmentää ja köyhät pidetään kohta poissa yliopistoistakin. Internetin vapaus lopetetaan ja tiedosta pitää taas maksaa – ja väärästä tiedosta menettää kansalaisoikeutensa.
Tämänhetkinen hallitus käyttää mm. vihreitä ja suurta osaa oppositiosta pelkkänä kulissina, jonka takana ajaa _erittäin_ oikeistolaista agendaansa.
Agenda? Kurjistaa köyhien elämää. Tehdä tästä valtiosta vielä enemmän liikelaitos, jossa sosiaaliturva ja kaikki palvelut ovat yritysten varassa. Ajaa tyhmiä asioita EU:n nimissä, vaikka suurin osa jäsenvaltioista ei niitä ikinä toteuttaisi eikä suurin osa kansasta hyväksyisi.
Vähentää demokratiaa. Tehdä meistä ennustettavia ja hallittavia. Siten että Merikukalle riittää, että hän on julkkis – hyppääminen ns. “vihervasemmistosta” suoraan porvarillisimpaan kolmesta suuresta puolueesta saa aivottomat äänestäjät vain hyppäämään perässä.
Lisää agendaa: poistaa valtiolta vastuu kansalaisistaan, nyt kun sotaveteraanitkin ovat poissa. Järjestää tänne yhtä halpaa työvoimaa kuin kurjimmassa kuralävessä, jossa keltaiset ja ruskeat ihmiset nyt rakentavat meille “elintasoa” kännyköiden ja telkkareiden muodossa. Sekä vaatteiden, ruoan, polttoaineiden… kaiken mitä kulutamme. Siinä piilee jutun juoni tavallaan, ja vapaakaupan lyhytnäköisyys.
Maahanmuuttajien ja fasistien rooli tässä pelissä? Olla syntipukkeina. Kuka oikeiston, kuka vasemmiston näkökulmasta. Poliisi ja lainsäätäjät ovat jo pitkään valmistautuneet masinoimaan sekä tukahduttamaan mellakoita, päihteet virtaavat pitkin katuja ja pahimmatkin (toisten köyhien) murhaajat pääsevät vankilomille yleistä turvallisuutta vähentämään.
Samaan aikaan kun pakolaisten maahantuloa helpotetaan, työikäinen ja -kykyinen EU-kansalainen maisterintutkinnolla ei saa minkäänlaista asiallista palvelua, ei Kelasta, ei Työkkäristä. Miten vaikeaa tämän täytyy olla kouluttamattomille pakolaisille sitten?
Käykää joskus noissa virastoissa. Ottakaa jonotusnumero ja kuunnelkaa, miten virkailija huutaa suomen ja englannin sekoitusta venäjän-, turkin- tms. kieliselle asiakkaalle. Valtion rahoja ei sovi haaskata, opiskele vaan omillasi! Tai mene myymään niitä huumeita ja opettele varastamaan kännisiltä, niinkuin serkkusikin.
Suuri osa näistä asiakkaista on niitä terveitä, rehellisiä, perheellisiä maahanmuuttajia jotka haluavat elää yhteiskunnan pelisääntöjen mukaan.
Yhteiskunta taas täytättää vääriä lomakkeita, tai samoja lomakkeita uudestaan, jättää kertomatta että “jos teet näin, emme maksa suomen kielen ja kulttuurin opiskelustasi edes päivärahaa ainakaan seuraavan puolen vuoden aikana.”
Esimerkiksi kotoutumistukea varten vaadittu opiskelu on kokopäiväistä ja sisältää (suomalaiselle vaikeita) kotitehtäviä ihan koko illan ratoksi. Jollet puhu suomea ja tiedä etukäteen työkkärin ja Kelan metkuista, olet yhtäkkiä tilanteessa, jossa olet maksanut satasten kurssit etukäteen ja kotoutumistukesi evätään, ja samaan aikaan sinulla ei ole oikeutta minkäänlaiseen työttömyysturvaan koska “opiskelet täysipäiväisesti”.
Korjatkaa nämä epäkohdat. Kansalaispalkalla tai kohdistetulla, yhdellä lomakkeella haettavalla rahalla tai millä vaan.
Maahanmuuttajien ongelmat ovat ongelmia, jollaiset tulevat koskettamaan valtaosaa Suomen vähäosaisista hyvin pian, jos eivät jo nyt. Yksi syrjäytymisen tunnusmerkeistä on, että syrjäytynyt on näkymätön, eikä äänensä kuulu.
Kiitos kommenteista. Perussuomalaiset on sekalainen joukkue toimijoita. Puolue sanoo olevansa kansallismielinen, ja olet varmaan siinä oikeassa, etteivät kaikki sen jäsenet ole rasistisia. Toki heitäkin satoja on puolueessa mukana, eikä heitä ole kovinkaan aktiivisesti pyritty puolueen johtotasolta hiljentämään. Odotellaan tässä nyt sitä Halla-ahon ilmoitusta lähteä eurovaaliehdokkaaksi. Eiköhän kaveri kirjansakin lanseerannut lähinnä vaalikirjaksi.
En usko, että hallituksen agendana on tuoda tänne halpaa työvoimaa, niin tiukkaa pakolaispolitiikkaa se on kuitenkin vetänyt. Se, että nyt oikeitetusti parannetaan maahanmuuttajien mahdollisuuksia työhön on vain hyvä asia. Hallituksen linjana on ollut pikemminkin kutsua tänne korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia, eli omalla tavallaan riistää köyhemmistä maista parempaa väkeä tänne. Eräänlaista imperialismia tämäkin.
Hallitus tosissaan vetää hyvin oikeistolaista politiikaa hyökäten monien olennaisten hyvinvointivaltion pilareiden kimppuun. On kiinnostavaa nähdä miten pitkälle vasemmisto antaa tilanteen mennä. Muualla olisi eläkeiän nosto aiheuttanut jo uhkauksen yleislakosta, meillä näyttää vain tuovan tiukahkon kannanoton.
En tarkoittanut, että agenda olisi suoraan tuoda halpaa työvoimaa tänne. Tarkoitin, että täkäläinenkin työvoima halvennetaan ja sen oikeudet ja etuisuudet karsitaan.
Maahanmuutto on tässä vain yksi kulissi lisää. Kun suomalaista yhteiskuntaa ei saa luokkajaettua tämän nopeammin, tuodaan ulkomailta lisää alaluokkaa. Kuten monessa Länsi-Euroopan maassa on tehty jo kymmeniä vuosia.
Perustellaan kauniilla sanoilla, joista suurin osa kansasta on samaa mieltä. Jos jokin “menee vikaan” kuten monessa muussa maassa, voidaan syyttää maahanmuuttajia itseään, piilorasismia, talouden vaikeuksia…
Hajottamista ja hallintaa.
Tarkoittaakohan automaattinen työlupa myös nykyisten (byrokraattisten, erittäin hankalien) integraatio-ohjelmien alasajoa?
“Et sä mitään kielitaitoa tai kansalaisoikeuksia tartte. Tässä on moppi ja ämpäri.”
Mielenkiintoisia ajatuksia. Ateistina kuitenkin ihmetyttää tämä hyväuskoisuus siinä, miten kevyesti uskonto ohitetaan näissä turvapaikka hommissa.
Uskonto on ollut hyvin pitkään runko kulttuurille esimerkiksi kristityissä maissa ja islaminuskoisissa maissa jne. Jumaluskoisen ihmisen maailmankuvaan uskonto kuuluu, melkein voisi sanoa jopa, että uskonto on tärkein asia. Se on asia josta luovutaan viimeisenä. Sitä on äärimmäisen vaikea hahmottaa kun on elänyt elämää missä uskovaisuus on mummojen ja muiden höppänöiden alaa. Se on kuitenkin tärkein osa näiden ihmisten kulttuurissa ja se määrää melkein kaikesta uskovaisen ihmisen elämässä.
Uskovaisilla on merkittävä osa lähi-idän sodissa. Uskontoon kiihkeästi suhtautuvat juutalaiset eivät missään nimessä halua elää lähekkäin islamin kanssa. Kiihkeästi islamin suhtautuvat muslimit eivät ikinä tule sietämään juutalaisia naapureinaan. Kummatkaan ryhmät eivät tosin ole halukkaita liiemälti elämään muidenkaan vääräuskoisten kanssa. (Ja ateistit ovat tietenkin alinta kastia, luonnollisesti. Väittäväthän ateistit jo pelkällä olemassa olollaan jumalia olemattomiksi saduiksi.) Uskonnolle kilpaileva uskonto on loputon ongelma. Uskonnot ovat ikuisessa sodassa toisiaan vastaan. Sota voi loppua vasta siinä vaiheessa kun jumalat on saatettu ankaran tyhjän työnsä tehneenä ansaitsemaansa rauhaan hautaan lepäämään. Siinä vaiheessa myös viimeinen uskonsoturi on asettunut haudan lepoon.
Itselläni ei ole mitään kunnioitusta uskontoja kohtaan. Ne edustavat karmeinta vallankäyttöä ja alistamista, mihin ihminen voi joutua. Aivopesu on vielä yleensä suoritettu niin tehokkaasti, että ihminen on jopa valmis räjäyttämään itsensä uskonsa puolesta. Uskonnon saaminen pois tehokkaasti aivopestyn ihmisen aivoista lienee mahdoton tehtävä. Sen ovat todistaneet uskovaisten tekemät pommi-iskut New Yorkissa ja Lontoossa. Korkeakoulu opintoja oli iskijöillä takana ja vielä länsimaisissa kouluissa. Jumala istuu lujassa. Jotkut kristityt ovat samalla tavalla valmiit vielä nykyäänkin uhraamaan henkensä viedäkseen omaa satuaan vääräuskoisille.
Väitelkää jumalan olemassaolosta uskovaisen kanssa vaikkapa vain kokeeksi. Tulee väriä elämään…
Mielestäni uskonnon roolia Lähi-idän konfliktissa liioitellaan. Toki niin juutalaisten kuin islamilaistenkin puolella on ääriliikkeitä, jotka uhoavat toistensa tuhoa, mutta pääosin syyt ovat aivan muussa. Israelin kohdalla voidaan puhua sionistisesta politiikasta, joka on Yhdysvaltojen rahoin ja asein, alistanut palestiinalaisia puoli vuosisataa. Ei ole loppujen lopuksi ihme, että radikaali islamismi saa kannatusta kun maltillistunut PLO myy periaatteensa ja korruptoituu.
Voi toki väittää, että islamilaiset eivät luovu uskonnostaan ja siksi heidän sopeutuminen Eurooppaan ei onnistu. Tämä ei ole kestävä argumentti. Miljoonat islamilaiset ovat sopeutuneet. Mutta, jos uusliberalistinen yhteiskunta pyrkii marginalisoimaan maahanmuuttajia, on rasismia ja sekä jatkuvaa islamofobiaa, niin ei ole ihme, että jotkut voivat kääntyä tiukemmin uskontoonsa, jos kokevat koko Euroopan olevan heitä vastaan. Tärkeää olisi tällaisessä tilanteessa pyrkiä löytämään keinoja dialogiin ja solidaarisuuteen, eikä hehkuttaa ateismin mestarillisuutta ja eristäytyä omaan hienouteensa.
Jos yrität perustella New Yorkin ja Lontoon pommi-iskuilla sen, että islamilaiset eivät voi elää sovussa muiden kanssa, niin olet mielestäni taas heikoilla jäillä. Ei kai joidenkin yksittäisten iskujen perusteella voi leimata yhtä uskontoa kokonaan. Se on hyvin stereotypista yleistämistä, jota tulisi välttää. Jokaisesta uskonnosta ja kulttuurista löydetään esimerkkejä niin hyvässä kuin pahassakin.
Olen itsekin ateisti, mutta elämäni perustarkoitus ei ole väitellä uskovaisten kanssa jumalan olemassaolosta saadakseni väriä elämään. Mieluummin pyrin rakentamaan yhteistä kamppailua paremman maailman puolesta, ja siinä samassa argumentoimaan, että jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan se ei loukkaa muita, mutta luulen, että tasa-arvoisen maailman rakennamme tavallisten ihmisten joukkotoiminnalla.