Tuhannet iranilaiset ovat protestoineet perjantaisten Iranin vaalien tulosta. Virallisten lähteiden mukaan istuva presidentti Ahmadinejav voitti ne yli 60 prosentin kannatuksella. Tulos yllätti opposition, joka arveli voittavansa vaalit. Monet ovat syyttäneet tulosta peukaloiduksi. Lähi-idän asiantuntija Juan Cole kertoo muutaman tärkeän näkökulman miksi vaalitulos tuntuu käsittämättömältä.
1. Väitetään Ahmadinejadin voittaneen Tabrizin kaupungin 57 prosentin kannatuksella. Hänen päävastustajansa, Mir Hossein Mousavi, on azeri ja kotoisin provinssista, jonka pääkaupunki Tabriz on. Galluppien mukaan Mousavi nautti suurta kannatusta provinssin kaupungeissa. Hänen vaalitilaisuutensa olivat myös suuria. Joten ei tunnut kovin loogiselta, että Ahmadinejad nauttisi niin kovaa kannatusta alueella. Aiemmissakin vaaleissa valtakunnalliset tuntemattomat azerilaisert ehdokkaat ovat pärjänneet alueella mainiosti.
2. Istuvan presidentin väitetään saaneen puolet Teheranin äänistä. Hän ei ole suosittu kaupungeissa, ei edes köyhien keskuudessa, koska hänen politiikkaansa on synnyttänyt korkean inflaation ja työttömyyden. On aika epätodennäköistä, että hän voisi saada kaupungissa niin paljon ääniä. [Ahmadinejad voitti edelliset Teheranin vaalit pitkälti sen vuoksi, että maltillisemmat tahot kehottivat pysymään kotona äänestämisen sijaan.)
3. On väitetty, että toinen oppositioehdokas Mehdi Karoubi, sai 320 000 ääntä, menestyen huonosti Iranin läntisissä provinsseissa, jopa häviten Luristanissa. Hän on kotoisin sieltä, sekä suosittu lännessä, mukaan lukien Kurdistanin. Karoubi sai vuoden 2005 vaaleissa 17 prosenttia äänistä ensimmäisellä kierroksella. Vaikka hänen kannatuksensa onkin laskenut, on vaikea uskoa, että hän saisi alle prosentin kannatuksen. Ennen kaikkea hänen olisi pitänyt menestyä lännessä.
4. Mohsen Rezaie, joka menestyi gallupeissa huonosti ja ei ole ollut kovinkaan suosittu, väitetään saaneen 670 00 ääntä. Kaksi kertaa niin paljon kuin Karoubi.
5. Ahmadinejadin äänet olivat melko saman suuruisia eri puolilla Irania. Aiemmissa vaaleissa on ollut suuria heittoja eri alueiden välillä.
6. Vaalikomission pitäisi normaalista vasta kolmen päivän jälkeen ilmoittaa tulos, ja sitten uskonnollinen johtaja Khamenein hyväksyy tuloksen. Kolmen päivän aikana on tarkoitus varmistaa, ettei vaaleissa ole ollut virheitä. Tässä tapauksessa Khamenei hyväksyi tuloksen välittömästi.
Kun perjantaina ensimmäiset äänet saapuivat vaalilautakuntaan, näytti siltä, että Mousavi oli voittamassa. Mousavin puhemiehen mukaan viranomaiset olivat jopa puhuneet Mousavin leirille, että he voivat alkaa valmistelemaan voitonjuhlia. Ministeriö oli varmasti sen jälkeen informoinut hengellistä johtajaa Ali Khameneita, jolla ei ole tunnetusti kovin lämmin suhde Mousaviin, vaalien tuloksesta. Iranin johdossa oli päätetty, että tulos ei voi olla se, että Mousavi voittaa, ja tehty uudet ohjeet miten Ahmadinejad varmistetaan voittavaksi.
Sen jälkeen uutisoitiinkin Ahmadinejadin saaneen valtavan määrän ääniä Tabrizissa, Isfahanissa ja Tehranissa.
Rezaien ja Karoubin tulos pitä painaa niin alas, että Ahmadinejad saisi varmasti yli puolet äänistä, jottei tulisi toista kierrosta. Mousavin olisi arvioitu saavan viikon aikana niin suuren kampanjan aikaan, ettei toinen huijaus olisi enää toiminut.
Mitä Iranissa tapahtuu seuraavaksi on epäselvää. Sensuuri pyrkii parhaansa mukaan estämään iranilaisia näkemästä vaalien todellista tulosta. Kansainvälisiä uutistoimistoja häiritään, paikallisista puhumattakaan.
Mousavi on asetettu kotiarestiin, satoja opposition edustajia on pidätetty ja suuri maanlaajuinen mielenosoitus on kielletty. Silti Iranin kaduilla on nähty jatkuvia protesteja. Aina aiemmin reformistit ovat luopuneet vaatimuksistaan kamppailussa kovempaa linjaa vastaan, pitkälti sen vuoksi, että kukaan ei ole halunnut veristä sisällissotaa 1980-luvun alun tapaan. Mousavikin on tätä sukupolvea, ja siksi pyrkinee tiettyyn maltillisuuteen.
Kansainvälisen yhteisön reaktio on myös kiinnostava. Käyttääkö joku taho Iranin epävakaata tilannetta hyväkseen ja iskee sinne. Tässä tapauksessa olisi kyse Yhdysvaltojen ja Israelin intresseistä. Kummallakin on huoli, että Iranista on kasvanut Lähi-idän alueen poliittinen suurvalta. Selvää on, että sotilasisku vain heikentäisi tavallisen kansan oloja ja loisi vahvempaa kannatusta istuvalle presidentille. On myös selvää, että Yhdysvaltojen ja Israelin intreissä on imperialismi, ei demokratian vahvistaminen Iranissa.
