Toimikunta perusteli päätöstään Obaman toiveita herättävillä ajauksilla. Ilmeisesti haluttiin tehdä selkeää pesäeroa edelliseen presidenttiin Bushiin. Mutta kaikesta huolimatta juuri sotarintamalla Obama on jatkanut Bushin jalanjäljillä Yhdysvaltalaisjoukot ovat edelleen Irakissa ja itse asiassa ovat vain vahvistuneet  Afganistanissa. Samalla Obama on myös hyväksynyt pommikampanjat Pakistanin puolelle. Iskuissa on kuollut satoja siviilejä. Afganistanissa taas sota on eskaloitunut yhä ongelmallisemmaksi, jonka myös suomalaiset joukot ovat saaneet kokea.

Kansainvälinen kampanjasivusto Avaaz on avannut adressin, jossa se vaatii Obamaa muuttamaan lupaukset toiminnaksi ja siirtymään rauhantielle. Adressiin on tavoitteena saada 250 000 nimeä. Vähintä mitä jokainen voi tehdä on allekirjoittaa vetoomuksen.

Maan mukaan Hamas piti siellä asevarastoa, eikä Israel tiennyt siellä olevan klinikkaa. Mielenkiintoinen väite, kun katolla liehui avustusjärjestön lippu, ja muutenkin Israelin väitetään tietävän varsin hyvin Gazan kaupunkirakenteen. Avustusjärjestöjen mukaan hamasin aktiiveja ei talolla oltu nähty.

Kun lukee kirjoituksiani Gazan sodan ajalta huomaa, että Israelin taktiikkana oli nimenomaan tuhota siviili- ja avustuskohteita: pommien alle jäivät kodit, tiet, koulut ja sairaalat. Milloinhan tulee se päivä, että länsimaat eivät enää hyväksy näitä selvityksiä, vaan vaativat maalta toisenlaista politiikkaa?

Yhdysvaltojen puolustusministeri Robert Gates pelkää, että tuki sodalle heikkenee huomattavasti jos lännen joukot eivät lähiaikoina osoita merkkejä, että sota talebania vastaan ollaan oikeasti voittamassa. Aikaa tuloksille hänen mielestään on alle vuosi.

Naton pääsihteeri Jaap de Hoop Scheffer sanoi sodan häviämisen Afganistanissa olevan katastrofi, joka lisäisi terrorismia kaikkialla. Samaa argumentaatiota on käyttänyt brittien puolustusministeri perustellessaan maansa oloa Afganistanissa. Hänen mukaansa talebanien valta uhkaisi myös Britannian sisäistä turvallisuutta. Maan kansalaisia täytyy peloitella terrorisminuhalla, kun brittien miestappiot ovat kasvaneet huimasti Afganistanissa.

Äskettäin uutisoitiin myös Suomen lisäävän joukkojen määrä Afganistanissa. Perusteluna lisäjoukoille on käytetty maan tulevia presidentinvaaleja, joiden uskotaan aiheuttavan lisää levottomuutta. Lehti uutisoi, että ennen rauhallinen Pohjois-Afganistan on myös muuttunut levottomammaksi. Iskut Suomen ja Ruotsin valvomilla alueilla ovat tuplaantuneet.

Naton pääsihteeri vaatii jälleen jäsenmaitaan “tekemään enemmän” Afganistanissa. Käytännössä tarkoitetaan lisäjoukkoja, ja sotilaiden osallistumista taisteluun talebania vastaan vaarallisilla alueilla. Yhdysvaltalaisten ja brittien sanotaan olevan näreissään siitä, että esimerkiksi saksalaiset osallistuvat lähinnä paikallisten joukkojen koulutukseen Afganistanissa. Aiemmin myös Suomelle on esitetty toiveita aktiivisempaan rooliin Afganistanissa. Suomesta tälle vihreää valoa ovat näyttäneet kokoomuksen sotaintoilijat.

Allekirjoita vetoomus Nokian boikotin puolesta.

Aiemmin samainen Sipilä on ollut otsikoissa perustaessaan somalien vastaisen ryhmän facebookkiin. Sittemmin ryhmä kiellettiin.

Perussuomalaiset tuntuvat joutuvan kuukausi toisensa perään lööppeihin ristiriitaisten jäsentensä vuoksi.  Nettiin on jo joku ehtinyt kerätä listaa puolueen ehdokkaiden toilailuista.  Tuskin tämä jää viimeiseksi.

Kuka sitten Irania tässä on auttanut? Länsimaiset Nokia ja Siemens. Sen johto perustelee toimintaa eettisyydellä, mutta tässä tilanteessa on kyse ihan muusta. Kun Iranin väkivaltakoneisto murhaa kansalaisiaan kaduilla pitää näitä kahta yritystä pitää ihan yhtä syyllisenä rikokseen. Niillä kädet iranilaisten veressä.

Tässä kaksi asiaa täsmentävää artikkelia:
Iran’s Web Spying Aided By Western Technology
Nokia yhdistää Iranissa

Siksi onkin pohdittava muita protestin malleja. Perinteinen joukkopohjainen toimintamalli on ollut lakko ja valtakunnallisesti yleislakko. Niin työväenliikkeessä kuin myös imperialismin vastaisessa  kamppailussa yleislakot ovat näytelleet tärkeää osaa kamppailun suunnasta taistellessa. Tänään Mousavi on lähettänyt kannattajilleen ja tukijoilleen twitterin ja facebookin kautta viestin,  jossa hän pyytää apua yleislakon valmistelussa. Iranin väkivaltakoneisto voi estää suurmielenosoitukset, muttei pakottaa ihmisiä töihin. Jos koko Iran menee lakkoon alkaa maan poliittinen eliitti olemaan ongelmissa. Silloin pelkät poliisit eivät riitä ratkaisemaan ongelmaa. Tarvitaan armeija. Lähi-idässä kuten monissa muissakin maissa  armeijalla on ollut merkityksellinen rooli kumouksillisissa tilanteissa. Eilenkin monet aktivistit pohtivat kummalle puolelle armeija on liittymässä. Toiset huhuili, että tankkeja olisi nähty pääkaupungissa, mutta nämä väitteet kumottiin. Yleisesti nähdään, ettei armeija ole vielä muodostanut kantaa, vaan katsoo sivusta. Jos oppositio saa armeijan puolelleen on muutos lähellä.

Yksi laajempi kysymys on se minkälaisen muutoksen oppositio haluaa. Mousavi on näyttänyt läntisessa mediassa nelson mandelamaiselta sankarilta, joka puolustaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia tyranniaa vastaan. Kuitenkin kun Mousavi on ollut vallassa 1980-luvulla arvioidaan Iranin poliittisen ilmapiirin olleen paljon tiukempaa kuin tänään Ahmedinejadin aikana. Toki Mousavi on voinut muuttua niistä ajoista ja maailma muutekin avautua, joka on heijastunut myös Iraniin sen kapitalisoiduttua yhä enemmän. Protesteissa Mousavi on kertonut olevansa kaikkien ja myös köyhien edustaja, taistellessaan korruptiota ja inflaatiota vastaan. Silti aiemmin hän on esitellyt lähinnä uusliberalistisia talousohjelmia. On selvää, että kumous radikalisoi myös johtajia ja heidän ajatuksensa saattavat muuttua vastaamaan enemmän katujen radikaalimpia mielipiteitä. Selvää on kuitenkin se, että Mousavi ei ole hylkäämässä islamilaista valtiota. Luultavasti Mousavin Iranin olisi hieman vapaampi ja suhtautuisi myönteisimmin länsimaihin. Nythän istuva presidentti Ahmedinejad on syyttänyt kriisistä lähinnä Britanniaa ja Yhdysvaltoja, jotka kannustavat mielenosoittajia “riehumaan kaduilla”.

Mutta, onneksi joukkoliikkeissä ei ole kyse pelkästään siitä mitä sen johtaja tai johto haluaa. Myös itse liike voi ajaa omia vaatimuksiaan ja alkaa elää omaa paljon radikaalimpaa elämäänsä. Kun on saavutettu voittoja, ei välttämättä tyydytäkkään pariin korjaukseen. Tästäkin on lukuisia esimerkkejä  historiasta. Siksi johtajat ovatkin usein varuillaan joukkoliikkeiden kanssa. Niitä ei haluta liian vapaiksi johtajista, koska silloin ne voisivat alkaa elää omaa elämäänsä ja irtaantua reformististen johtajien kontrollista.

Opposition piirissä on käyty keskustelua taktiikasta. Melko suuri osa näyttää kannattavan gandhilaista väkivallatonta protestointia. Se saattaa olla monien mielestä moraalisesti oikein, mutta eri asia on se kuinka tehokasta se on jos se saa vastaansa lauantaisen kaltaisen väkivaltakoneiston joka on valmis murhaamaan mielenosoittajia. Gandhilaisessa mielessä ainoa toimiva protestin muoto olisi yleislakko. Toiset puhuvat guevaralaisesta taktiikasta – tällä viitataan sissisotaan. Jos on yhtään perehtynyt mihin Che Guevaran politiikka kaatui oli se sen taktiikka. Che ja hänen sissinsä olivat uhrautuvaisia, aivan kuten ne kymmenet tuhannet iranilaiset, jotka ovat osoittaneet kaduilla mieltään vaikka heidän elämänsä olisi siinä panoksena. Chen politiikka ei johtanut voittoon. Hän kuoli eristyksissä viidakossa. Nyt taistelua käydään kaupungeissa. Iranilaisen opposition voima on sen määrässä. Jos se voittaa työväenluokan puolelleen ja saa yleislakon kautta maan pysähdyksiin on se kumouksen aallonharjalla.

EDIT: Uutinen kertoo Iranin autotyöläisten liittyvän protesteihin.